Miksi en oikein jaksa unelmapuhetta

”Unelmat on tehty toteutettaviksi!”

”Jos sinulla on unelma, lähde rohkeasti sitä kohti!”

”Jos pystyt visioimaan unelmasi, se alkaa ohjata ajatuksiasi ja elämääsi sitä kohti.”

Tässäpä pari unelmaslogania, jotka aiheuttavat allekirjoittaneelle näppylöitä.

Kirjan kirjoittaminen oli minulle pitkään unelma. Se toteutui ja on ollut ihan mahtavaa, että se toteutui.

Mutta sekä kirjaa kirjoittaessa että sen julkaisemisen jälkeen olen huomannut olevani todella allerginen sille unelmapuheelle, joka toteutuneita toiveita ympäröi. Kun itse hakkasin eri kustantamojen ovia vuosia ja koetin löytää jostain mahdottomasta madonreiästä ajan taas uuden käsikirjoituksen kirjoittamiselle ja hiomiselle, teki mieli näyttää keskisormea jokaiselle unelmapostaukselle, joita somessa tuli vastaan.

Raaka työ, paskainen koti ja yhä uudet pettymykset tuntuivat olevan aika kaukana siitä auringonnousua kohti kävelemistä, mitä unelmapuhe tuntuu visioivan.

En tykkää unelmahöttöpuheesta senkään takia, että useimpien unelmien toteutumiseen vaikuttavat kymmenet tai sadat taustamuuttujat, joita ei näissä sloganeissa huomioida mitenkään. Tässä uutispommi: minä sain kirjan julkaistua osittain ihan sellaisten syiden takia, jotka eivät ole millään tavalla omaa ansiotani.

Olen päätynyt työpaikkaan ja saanut esimiehen, jonka ansiosta on ollut mahdollista neuvotella työelämän joustoista. Minulla on täysin ilman omaa ansiotani sellainen taloudellinen tilanne, että vajaa työaika ja pari palkatonta kirjoitusvapaata ovat olleet mahdollisia skenaarioita. Minulla on hyvin perusterve lapsi, jolloin arjen rutiinit eivät ole jatkuvasti rikki. Minulla on mies, joka ei kiukuttele, kun lähden koneen kanssa kahvilaan kirjoittamaan.

Kun tietää, että alla on olemassa turvaverkkoja, on helpompi harjoitella trapetsilla hyppäämistä.  

Ehkä en tykkää unelmapuheesta senkään takia, että se välillä kätkee sisäänsä huonosti peitellyn syyllistämisen. Jos oma unelmasi ei toteutunut, et vain tehnyt tarpeeksi töitä, et uskonut riittävästi, et ollut riittävän lahjaksi. Lyhyesti, sinä et riittänyt siihen, että unelmasi olisi toteutunut, syytä itseäsi.

Nykymaailmassa riittämättömyyden tunne riivaa ihmisiä ihan riittävästi, ei siihen tarvita enää vipuvartta tästä unelmahöyryämisestä.

Minä kirjoitin kirjan. Tein pirusti töitä sen eteen ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Mutta en ole niin harhainen, että ajattelisin tämän olevan vain oman lahjakkuuteni ja sinnikkyyteni ansiota. Vielä vähemmän ajattelen, että onnistumiseen johti se, että olin niin kovasti onnistunut visioimaan unelmaani.

Eli pitäkää unelmapuheenne. Minä menen nyt tyhjentämään tiskikonetta ja kirjoittamaan sitä seuraavaa käsistä. Että toteutuisi ne unelmat siistimmästä keittiöstä ja seuraavasta kirjoitushommasta.